Olet varmasti kuullut sanonnan parhaasta kamerasta, eli siitä, joka sinulla on mukana. Eikä siitä huippuhienosta järjestelmäkamerasta, joka ei ole mukana silloin, kun sitä tarvittaisiin.
Olet ehkä myös kuullut toisen väitteen erityisesti iPhonen tuottamiin kuviin liittyen. Kuvat ovat latteita ja yliterävöitettyjä.
Eli paras kamera on mukana oleva iPhone, mutta kuvien laadussa olisi toivomisen varaa? Mitä tästä pitäisi ajatella? Applehan hehkuttaa joka syksy, miten paljon uuden iPhonen kamera on edeltävän vuoden huippuversiota parempi.
Eikö Apple siis vieläkään osaa tehdä kunnollista kameraa iPhoneen?
Toisaalta sekin on totta, että kuvat voivat olla yliteräviä ja joskus hieman latteita kontrastiltaan.
Usein saattaa käydä niin, että otettu kuva on suorastaan häikäisevän upea puhelimen näytöllä. Nettiin tai somealustalle ladattuna kuva ei enää näytäkään yhtä häikäisevältä. Onneksi tälle ilmiölle löytyy järkeenkäypä selitys. Siitä lisää hetken päästä.
Lisäksi YouTubessa moni kuvaaja esittelee parhaat asetuksensa iPhonen kamerasovellukseen. Sinänsä ihan hyviä vinkkejä, mutta harva tubettaja puhuu siitä, kuinka kuvat todella saadaan elämään.
Asetuksilla on vaikutuksensa lopputulokseen, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen joutuu näkemään hieman vaivaa.
40 000 kuvaa myöhemmin
Olen aina ollut kiinnostunut kameroista. Filmipokkareista lähtien. Ensimmäisen digikamerani sain joskus 2000-luvun alussa. Canon Ixuksen kuvissa silmät loistivat punaisena, eikä kyse ollut krapulasta vaan salamavalon häikäisystä. Ixus päivittyi hienompaan Ixukseen, ja olin varsin tyytyväinen kuvien laatuun pitkän aikaa.
Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä, ja ajan myötä minulla oli Canonin järjestelmäkamera ja siihen sopivia L-sarjan objektiiveja.
Canon minulla edelleen on, mutta se on mielestäni liian iso mukaan otettavaksi useimmille reissuille. Näinpä saankin todistaa tuota tuttua lausahdusta, että paras kamera on se, joka sinulla on mukana. Eli minun tapauksessani se on iPhone.
Jostain syystä en ole aiemmin vaivautunut pohtimaan iPhonen kuvien laatua. Sillä on tullut otettua lähinnä nopeita tilannekuvia. iPhone-kuvia on kuitenkin kertynyt matkan varrella hulpeat 40 000 kappaletta. Tarkemmin sanottuna en ole pitänyt iPhonea mitenkään vakavasti otettavana kamerana huipputason Canonin rinnalla.
Erityisesti iPhonen HDR on häirinnyt minua. Kuvat ovat epäluonnollisen kirkkaita puhelimen näytöltä katsottaessa. Toisella laitteella tai verkossa kuvat eivät taas enää näytäkään yhtä kirkkailta. Eikä kameran asetuksista löydy HDR-asetusta, jolla toiminnon saisi pois päältä.
Tämä pitää paikkansa. HDR on mukana kuvan muodostamisessa, mutta tämä ei itse asiassa ole näkemäni ongelma. Ongelma onkin siinä, miten Applen Kuvat-sovellus näyttää HDR-kuvan. Sen asetuksista HDR-esityksen saa pois päältä. Asetus ei siis poista kuvasta HDR:ää, vaan Kuvat ei vain näytä sitä HDR-muodossa.
iPhonen optiikka ja kameran kenno ovat pieniä. Erityisesti verrattuna Canonin optiikkaan ja täyden koon kennoon. iPhone tarvitsee väistämättä tekniikkaa tuekseen, ja se kykeneekin ottamaan kuvaushetken yhteydessä useita kuvia ja yhdistämään niiden informaatiota laskennallisesti yhdeksi lopulliseksi kuvaksi.
Eli kuvan ottamishetkellä HDR on hyvä asia. Kuvan katsomishetkellä HDR:n mukanaolo riippuu omista tarpeistasi. Lopputuloksena voi kuitenkin olla myös nähtävissä kontrastin puutetta. Esimerkiksi tummat varjokohdat voivat näyttää epäluonnollisen valoisilta.
Toinen parjattu asia on yliterävöitys. Kuvan ottamisen yhteydessä iPhone analysoi kuvaa pikselitasolla ja optimoi muun muassa tekstuureja ja yksityiskohtia.
Miksi Apple toimii näin eikä tee suoraan kauniita ja kontrastirikkaita kuvia? Asia on loppujen lopuksi mielestäni aika looginen.
Applen kannalta pohdittuna lopputuloksen pitäisi miellyttää valtaosaa iPhonen käyttäjistä. Kuvausta harrastavilla on joka tapauksessa oma taiteellinen näkemyksensä siitä, miltä kuvan pitäisi näyttää. Apple ei voi tietää, mitä kukin yksilö haluaa. Näin ollen se on mielestäni valinnut eräänlaisen kultaisen keskitien, jolla se pyrkii sopimaan mahdollisimman moneen tilanteeseen.
Tutkiessani mahdollisia ratkaisuja törmäsin erilaisiin kolmannen osapuolen kamerasovelluksiin, jotka lupasivat klassisen filmikameran kaltaisia kuvia.
Erilaisia filttereitä oli tarjolla aivan liikaa. Osa niistä toimi tavallaan ihan hyvin, mutta kuvafiltterin toimivuus riippui kuvaustilanteesta.
Ymmärsin pian, ettei erillinen kamerasovellus ole oikotie onneen.
Minun on siirryttävä samankaltaiseen kuvausprosessiin kuin Canon-järjestelmäkamerallani. Sillä kuvaan RAW-kuvia, jotka säädän erikseen mieleisikseni.
iPhonea on kohdeltava kuin ”oikeaa kameraa”.
Nyt päästään erilaisten iPhonen kameran asetuksista kertovien vinkkivideoiden antiin. Tärkein asetus, jonka voit kytkeä päälle, on ProRAW-kuvamuoto.
Tällä tiedostomuodolla kuvaan tallentuu huomattavasti enemmän informaatiota jälkikäsittelyä varten, jolloin kirkkauden ja värien säätämiseen jää enemmän pelivaraa.
ProRAW ei yksinään ratkaise tilannetta, vaan kuvat pitää jälkikäsitellä erikseen. Eli käytännössä varjot, kirkkaus ja värit on säädettävä itse haluamikseen. Vasta tämän jälkeen iPhonen kuvista saadaan ulosmitattua se, mihin laite on todella kykenevä. Voin luvata omasta kokemuksesta, että vaiva todellakin kannattaa.
Kuvien säätäminen onnistuu Applen omalla Kuvat-ohjelmalla, ainakin teoriassa. Käytännössä jokin ”oikea” RAW-editointiohjelma on mielestäni pakkohankinta vähänkään kuvien jälkikäsittelystä kiinnostuneille. Applen vakio-ohjelmasta loppuvat ominaisuudet usein kesken. Erillisen ohjelman avulla pystyt vaikuttamaan erittäin tarkasti kuvan eri osiin ja kohtiin tavalla, johon Kuvat-ohjelma ei samalla tavalla taivu.
Säädän itse kuvat Photomator-ohjelmalla, ja siihen onkin tullut melko hyvä rutiini. Teen ensin koko kuvalle yleisilmeen kirkkauden, varjojen, värien, värilämpötilan ja kontrastin suhteen. Tämän jälkeen käyn kuvan alueittain läpi ja teen vastaavat säädöt paikallisesti kuvan eri osiin.
Kuvien latteus on tipotiessään, ja kuvista on enää vaikea tietämättä erottaa, että ne on otettu iPhonella.
iPhonesta tuli oikea kamera
Canonille on paikkansa ja tilanteensa. Sen ylivoimainen optiikka ei kuitenkaan pysty korvaamaan sitä tosiasiaa, että iPhone kulkee aina mukana.
Enpä olisi silti uskonut, että kuvaan nykyisin mieluummin iPhonella kuin ammattitason järjestelmäkameralla.
Tilanne on mielestäni aika hauska. Pyrin saamaan iPhonella niin näyttäviä kuvia, ettei kukaan usko niiden olevan vain kännykkäkameran kuvia.
Paras kamera on siis se, joka sinulla on mukana.
Vastaa